tiistai 4. kesäkuuta 2013

tarina eräästä minilomasta (kuvituksesta vastaa Instagram)

Olipa kerran Salla, jolla oli takanaan viisi pitkää, hikistä ja raskasta työpäivää. Onneksi Sallalla oli kuitenkin vierellään urhea ritari (jolla itselläänkin oli kuuden pitkän työpäivän putki takanaan), joka sai maailman parhaan idean rentouttavasta minilomasta vanhempiensa mökillä. Ja niinhän siinä kävi, että sunnuntai-iltana töiden jälkeen Salla ja ritari A ottivat alleen mustan ja uskollisen ratsunsa ja vrummvrumm huristelivat Saimaan rannalle rentoutumaan.


Salla oli reissusta jo heti alussa hyvin, hyvin iloinen. myös auton ilmastoinnilla oli tiettävästi vaikutusta asiaan.


Jokaisessa sadussa kuuluu olla myös matka auringonlaskua kohti. Niin tässäkin.


Kello 10:05 ja helteen ansiosta kuumana pysytellyt aamukahvi.


Auringonlaskujen lisäksi saduissa on luonnollisesti myös yksi (meikitön) monsteri. Vaikka toisaalta ne muiden satujen monsterit tuskin näyttävät ihan näin tyytyväisiltä oloonsa.


Olipa kerran myös Professori-niminen uistin, joka kärsi traagisen kohtalon ja katosi kaislikkoon. Ja vaikka sitä kuinka etsittiin ja haettiin, ei Professori enää koskaan päässyt takaisin muiden uistimien pariin. Etsimisreissun tuloksena olikin lähinnä ikävästi punoittava niska- ja hartiaseutu.

Rentouttavan, helteisen ja onnellisen vuorokauden jälkeen Salla ja A palasivat takaisin kaupunkiin. onnellisena loppuna mainittakoon vielä, että rentoutumisvuorokausi ja miniloma huipentui Louis Therouxin dokkareiden tuijottamiseen kotisohvalla ja keskiyöllä ABCltä haetun mansikkajäätelön mutustamiseen.

Sen pituinen se.

Ja nyt takaisin ulos ja helteeseen, tässä olisi nimittäin meikäläisellä vielä pari kappaletta vapaapäiviä tuhlattavana. hurraa!

Ei kommentteja: