Ensiksi haluan sanoa, että hääjuhlat jossa olimme, olivat kerrassaan maagiset. Sää oli täydellinen, juhlapaikka oli täydellinen, ruoka oli täydellistä ja itse hääpari kuin suoraan sadusta. Ei siis mikään ihme, että naisvieraiden kesken alkoi näkyä ja kuulua pientä hääkuumeilua, mukaanlukien allekirjoittaneessa.
Viime postauksessa mainitsemani juhlamekko löytyi Soaked in Luxurylta. Kuva vähän vääristää mekon todellista väriä, joka on astetta mintunvihreämpi luonnossa. Kuva ei myöskään tee oikeutta A:n kauluspaidalle, joka oli tarkasti värikoodattu sopimaan oman mekkoni kanssa. (Pahoittelut myös amatöörimäisestä "enpä-näytäkään-poikaystäväni-kasvoja"-muokkauksesta, mutta A ei hirveästi innostunut ajatuksesta että hänen naamansa täällä blogin puolella näkyisi. Olisin tietty voinut leikkiä rajauksellakin, mutta tykkäsin liikaa tästä yhteiskuvamaisuudesta. Meistä kun ei muutenkaan ole hirveästi yhteiskuvia, kasvoilla tai ilman. Eli olkoon näin.)
Hiukset kiharsin simppelisti suoristuslaudalla ja näpertelin ja kiertelin niskaan söheröksi, johon koristeeksi iskin vielä Glitteristä löytämäni nutturakamman. Kyseinen kampa kun sattui olemaan justeikämelkein samaa sävyä mekon kanssa. Korujen virkaa toimittivat joskus muinoin H&Mltä ostamani korvakorut ja kuvissa näkymättömiin jäänyt Kalevalan käärmesormus.
Tämän kuvan ansiosta sain yhdeltä facebook-kaveriltani onnittelut naimisiinmenon johdosta. Oh well..
Juhlat pidettiin siis Suomenlinnassa sijaitsevassa juhlasalissa ja nimenomaan hääpaikaksi se oli kyllä nappivalinta. Vanha, kulunut tiilikatto ja tiiliseinät olivat suorastaan henkeäsalpaavan ihanat ja tyylikäs koristelu ja kattaus tukivat tilaa viemättä siltä kuitenkaan liikaa huomiota. Jos itse joskus pääsen naimisiin, niin saatan ehkä varastaa tuon korkki-nimilappu idean, sen verran kiva se oli. Tykkäsin myös vieraille näperrellyistä pienistä lahjoista, joiden sisältä löytyi buranan ja rennien lisäksi hääparin rakasta golf-harrastusta ilmentävä tii, johon oli painatettu sekä hääpäivämäärä, että hääparin oma "logo".
Tuo morsiamen mekko, aivan ihana!
Täydellinen päivä oli tunnelmallista päättää lauttamatkaan keskellä pimeää ja tyyntä merta, ympärillä vain vähän valoja ja hiljaisuus. Puoliltaöin oli vielä niin lämminkin, että tarkeni loistavasti pelkällä hartiahuivilla ja jopa ilmankin sitä. Eipä olisi voinut parempaa päätöstä tälle kauniille ja tunnelmantäyteiselle päivälle keksiä.
Voin myös näin lopuksi kertoa, että näin satumaisen viikonlopun jälkeen oli aika ankeaa palata takaisin kassan taakse ja kysellä ihmisiltä papukaijamaisesti "laitetaanko ateriaa plussakoossa?".
Lohduttaudun sillä ajatuksella, että ehkä minäkin saan sen oman päiväni prinsessana vielä. Ehkä. Kenties. Joskus. Mutta nyt vetäydyn rötväilemään sohvalle Nova ja A seuranani ja nautin täysin siemauksin edessä olevista vapaapäivistä.
Hyvää alkanutta viikkoa jokaiselle!
