häähumua

Kotiuduttiin Helsingistä jo sunnuntai-iltana, mutta työt ja arkeenpalaamisen rankkuus (ha-ha) veivät ajan ja voimat, joten en saanut ennen tätä hetkeä aikaiseksi istua alas koneen ääreen.

Ensiksi haluan sanoa, että hääjuhlat jossa olimme, olivat kerrassaan maagiset. Sää oli täydellinen, juhlapaikka oli täydellinen, ruoka oli täydellistä ja itse hääpari kuin suoraan sadusta. Ei siis mikään ihme, että naisvieraiden kesken alkoi näkyä ja kuulua pientä hääkuumeilua, mukaanlukien allekirjoittaneessa.



Viime postauksessa mainitsemani juhlamekko löytyi Soaked in Luxurylta. Kuva vähän vääristää mekon todellista väriä, joka on astetta mintunvihreämpi luonnossa. Kuva ei myöskään tee oikeutta A:n kauluspaidalle, joka oli tarkasti värikoodattu sopimaan oman mekkoni kanssa. (Pahoittelut myös amatöörimäisestä "enpä-näytäkään-poikaystäväni-kasvoja"-muokkauksesta, mutta A ei hirveästi innostunut ajatuksesta että hänen naamansa täällä blogin puolella näkyisi. Olisin tietty voinut leikkiä rajauksellakin, mutta tykkäsin liikaa tästä yhteiskuvamaisuudesta. Meistä kun ei muutenkaan ole hirveästi yhteiskuvia, kasvoilla tai ilman. Eli olkoon näin.)



Hiukset kiharsin simppelisti suoristuslaudalla ja näpertelin ja kiertelin niskaan söheröksi, johon koristeeksi iskin vielä Glitteristä löytämäni nutturakamman. Kyseinen kampa kun sattui olemaan justeikämelkein samaa sävyä mekon kanssa. Korujen virkaa toimittivat joskus muinoin H&Mltä ostamani korvakorut ja kuvissa näkymättömiin jäänyt Kalevalan käärmesormus.



Tämän kuvan ansiosta sain yhdeltä facebook-kaveriltani onnittelut naimisiinmenon johdosta. Oh well..



Juhlat pidettiin siis Suomenlinnassa sijaitsevassa juhlasalissa ja nimenomaan hääpaikaksi se oli kyllä nappivalinta. Vanha, kulunut tiilikatto ja tiiliseinät olivat suorastaan henkeäsalpaavan ihanat ja tyylikäs koristelu ja kattaus tukivat tilaa viemättä siltä kuitenkaan liikaa huomiota. Jos itse joskus pääsen naimisiin, niin saatan ehkä varastaa tuon korkki-nimilappu idean, sen verran kiva se oli. Tykkäsin myös vieraille näperrellyistä pienistä lahjoista, joiden sisältä löytyi buranan ja rennien lisäksi hääparin rakasta golf-harrastusta ilmentävä tii, johon oli painatettu sekä hääpäivämäärä, että hääparin oma "logo".



Tuo morsiamen mekko, aivan ihana!



Täydellinen päivä oli tunnelmallista päättää lauttamatkaan keskellä pimeää ja tyyntä merta, ympärillä vain vähän valoja ja hiljaisuus. Puoliltaöin oli vielä niin lämminkin, että tarkeni loistavasti pelkällä hartiahuivilla ja jopa ilmankin sitä. Eipä olisi voinut parempaa päätöstä tälle kauniille ja tunnelmantäyteiselle päivälle keksiä.

Voin myös näin lopuksi kertoa, että näin satumaisen viikonlopun jälkeen oli aika ankeaa palata takaisin kassan taakse ja kysellä ihmisiltä papukaijamaisesti "laitetaanko ateriaa plussakoossa?".
Lohduttaudun sillä ajatuksella, että ehkä minäkin saan sen oman päiväni prinsessana vielä. Ehkä. Kenties. Joskus. Mutta nyt vetäydyn rötväilemään sohvalle Nova ja A seuranani ja nautin täysin siemauksin edessä olevista vapaapäivistä.

Hyvää alkanutta viikkoa jokaiselle!

Mc Midsummer

 

Viime juhannuksena olin töissä, kävin veneilemässä, herkuttelemassa äidin ja äidin miesystävän proomulla, kannoin mukanani kuuluisaa The Bucketia yöelämän sykkeessä, onnistuin rikkomaan lempifarkkuni junaradan aitaan ja poseerasin kaverin kännykkäkameralle junalaiturilla keskellä yötä samaisissa pöksyissä. Oon ehkä salaa vähän vakuuttunut siitä, että Sabotagen Sinin hittibiisi kertoo juuri meikätytön farkuista. Paitsi että kukaan ei puhunut kyseisessä tilanteessa kenellekään etelää.

No, tänä juhannuksena olen töissä, saunon ja grillaan. Siinä se.

 

Sattuneesta syystä tällä hetkellä ei ihan noin leveästi hymyilytä (katsotaan palkkapäivänä sitten uudelleen, ehehehehhee), mutta ihan hyvä tämä on näinkin. Juhannus kuitenkin tulee joka vuosi ja mökkeillä ehtii myöhemminkin.

 

Ja kuten kuvista varmaan näkee, niin hiukset menivät ja vaalenivat vielä pari astetta. Sekin riittää tekemään tästä juhannuksesta hyvän, koska sävy alkaa olla suorastaan bra, ellei jopa bäst. Ja vaikka ensin arvelin että tummaverikkönä hankitut tummakehyksiset lasit näyttäisivät hölmöltä nykyisen vaalean hiuskuontalon kanssa, niin ihan kivaltahan nuo näyttää. Edelleen.

Hyvää juhannusta, nauttikaa kesästä ja toisistanne! Allekirjoittanut itse yrittää olla hukkumatta ranskisaltaaseen ja lupaa visusti pitää työhousut jalassa työkavereiden ja asiakkaiden viihtyvyyttä ajatellen.

hellepäivä, pälleheivä

Phuuh, helle sen kuin jatkuu. Kokkolasta Mikkeliin raahaamani hellevaatevarastot ovat aika vähäiset, kun oletin tieysti että tuleva kesä olisi vähintäänkin yhtä sateinen kuin edeltäjänsä. Lisäksi kaikki viime kesänä hankkimani shortsit ja muut kesähepenet ovat nykyään lähes poikkeuksetta liian isoja (köh kiireinen kevät köh), joten täytyy muutenkin hankkia uusia kesävermeitä ihan reippaalla kädellä. Onneksi tähänkin pulmaan on ratkaisu nimeltä kirpputori, eiliselläkin kirpparikierroksella onnistuin löytämään itselleni varsin kivannäköiset vihreät shortsit naurettavan huokeaan yhden euron hintaan.

 

Sitten vaan kesäreppu olalle, niin ikään kirpputorilta löytyneet sandaalit jalkaan ja rannalle paistattelemaan päivää tovereiden kanssa.

 

Joku voisi haukkua sandaalejani mummokengiksi, mutta ei haittaa, ovatpahan hyvät jalassa ja omaan silmääni varsin söpskätkin vielä.

 

Rannalla vierähti ihan huomaamatta peräti neljä tuntia, varsin hyvin käytetty vapaapäivä siis. Tuossa ajassa onnistuin myös aurinkorasvalla löträämisestä huolimatta kärventämään selkäni ja käsivarsissakin rehottaa aurinkoihottuma kuin viimeistä päivää. En näköjään koskaan opi, vaikka joka kesä käy ihan tismalleen sama juttu. saaturin saaturi, kirvelee. Lohtujäätelöä naamariin siis ja tuulettimen eteen kyrmöttämään.