näin kulutin kuukauden

Kuluneen kuukauden tapahtumia pähkinänkuoressa Instagram-kuvien siivittämänä:

- Novaksi ristitty pieni kissaneiti saapui kotiin, vihdoin ja viimein. 

- Mökkeilin A:n, pari mikkelikaverin ja Kokkolasta saapuneiden tovereiden kanssa onnistuneesti pari vuorokautta. Ehdottomasti tämän kesän parhaiten käytetyt vuorokaudet.

 

- Jännitettiin A:n kanssa Arpan ja Novan ensikohtaamista. Alkuun Nova yritti kovasti isotella, mutta onneksi Arppa on maailman coolein kani, eikä hermostunut hetkeksikään neidin uhitteluyrityksistä. Ja yhä edelleenkin se on Arppa joka määrää, herra nimittäin jyrää Novan välittömästi mikäli neiti tulee liian lähelle. Mielummin näin päin.



- Kävin vaalentamassa ja sävyttämässä hiuksiani vielä kerran kampaajalla. Lopputulos: perfect.



- Ostin uudet syyskengät, hups. Ostos oli tosin perusteltu, sillä kengät olivat a) aitoa nahkaa, b) alennuksessa, c) ainoat jäljellä olevat ja d) just eikä melkein meikätytön kokoa. Se oli kohtalo jos joku.
 


- Käytiin A:n kanssa rentoutumassa mökillä vuorokauden verran.



- Kuvasin nukkuvaa Novaa varmaan sadannen miljoonannen kerran.

 

 - Istuin vihdoin ja viimein tatuoijan tuoliin ja sain Ketun ja Ruusun ranteisiini.


Sellainen kuukausi siis takana.
Alunperin tämän postausikkunan avaamisen tarkoituksena oli näyttää teille huomenna Helsingissä vietettäviin hääjuhliin hakkimani mekko (joka on muuten ihan hirvittävän ihana), mutta ehdinkin jo pakata sen ennen kuin tajusin ottaa siitä kuvan, hö. Esittely siirtyköön tästä syystä siis ensi viikkoon, kun palaamme A:n kanssa pääkaupunkiseudulta.



Huomiset häät hhirvittää ehkä hiukan, sillä hääpari (tai kukaan muu vieraskaan) ei ole minulle ennestään tuttu. Sainkin kutsun lähinnä A:n avecina, sulhanen kun sattuu olemaan tuon yhden torvelon lapsuudenystävä. Toisaalta ihan jännittävää päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja ihailemaan kesäistä Suomenlinnaa. Ja saapahan ihan luvan kanssa laittautua oikein huolella, mäkkitätinä kun sitä ei hirvittävästi pääse muuten harrastamaan. Huomista laittautumista kompensoidakseni iskinkin tänään pitkästä aikaa pipon päähän, jotta huominen hiusten kihartelu ja asettelu tuntuisi entistäkin juhlallisemmalta. Hyvää viikonloppua, palataan asiaan ensi viikolla!

tarina eräästä minilomasta (kuvituksesta vastaa Instagram)

Olipa kerran Salla, jolla oli takanaan viisi pitkää, hikistä ja raskasta työpäivää. Onneksi Sallalla oli kuitenkin vierellään urhea ritari (jolla itselläänkin oli kuuden pitkän työpäivän putki takanaan), joka sai maailman parhaan idean rentouttavasta minilomasta vanhempiensa mökillä. Ja niinhän siinä kävi, että sunnuntai-iltana töiden jälkeen Salla ja ritari A ottivat alleen mustan ja uskollisen ratsunsa ja vrummvrumm huristelivat Saimaan rannalle rentoutumaan.

Salla oli reissusta jo heti alussa hyvin, hyvin iloinen. myös auton ilmastoinnilla oli tiettävästi vaikutusta asiaan.

Jokaisessa sadussa kuuluu olla myös matka auringonlaskua kohti. Niin tässäkin.

Kello 10:05 ja helteen ansiosta kuumana pysytellyt aamukahvi.

Auringonlaskujen lisäksi saduissa on luonnollisesti myös yksi (meikitön) monsteri. Vaikka toisaalta ne muiden satujen monsterit tuskin näyttävät ihan näin tyytyväisiltä oloonsa.

Olipa kerran myös Professori-niminen uistin, joka kärsi traagisen kohtalon ja katosi kaislikkoon. Ja vaikka sitä kuinka etsittiin ja haettiin, ei Professori enää koskaan päässyt takaisin muiden uistimien pariin. Etsimisreissun tuloksena olikin lähinnä ikävästi punoittava niska- ja hartiaseutu.

Rentouttavan, helteisen ja onnellisen vuorokauden jälkeen Salla ja A palasivat takaisin kaupunkiin. onnellisena loppuna mainittakoon vielä, että rentoutumisvuorokausi ja miniloma huipentui Louis Therouxin dokkareiden tuijottamiseen kotisohvalla ja keskiyöllä ABCltä haetun mansikkajäätelön mutustamiseen.

Sen pituinen se.

Ja nyt takaisin ulos ja helteeseen, tässä olisi nimittäin meikäläisellä vielä pari kappaletta vapaapäiviä tuhlattavana. hurraa!