tiistai 30. heinäkuuta 2013

mustetta iholla

Hupsistakeikkaa. Ei yhtään päivitystä kuukauteen. Ei yhden yhtä. Olen ollut tällä välin vähän kaikkialla. Mökillä ystävien kanssa, töissä, kotisohvalla kissanpentu kainalossa, teatteritreeneissä, terassilla.

 Ja tänään tatuoijan tuolissa. 

 

 Siinä ne nyt ovat, Pikku Prinssin kettu ja ruusu. Ruhjottuina, mutta jo nyt niin rakkaina ja kauniina. Ja ennen kaikkea juuri sellaisina kuin halusin. Teki mieli purskahtaa itkuun onnesta ja hypätä minua tatuoineen Juhan kaulaan, mutta tyydyin kiittelemään vuolaasti ja poistumaan liikkeestä kasvoillani leveistä levein hymy. 

Ja ei, ei sattunut. Ei sitten yhtään. Kaiken sen "ranne on kipeä paikka yhyy"-pelottelun jälkeen olin lähes varma, että kuolisin kipuun, mutta ei. Kivuttomuus oli melkein pettymys, ha-ha. Ja nyt tekee mieli vain lisää, lisää ja LISÄÄ. 

 Sellaista tällä kertaa. Lupaan palata tänne taas pian (ja ihan oikeasti pian), mutta nyt suuntaan taas peilin eteen ihailemaan ranteideni kuvia. On ne niin nätit, ai että.

2 kommenttia:

Heli kirjoitti...

u-p-e-a-t!! :-)

salla kirjoitti...

Voi kiitos! Niin omasta mielestänikin :)